Kansakuntien yhdistäminen
Maailmanlaajuinen muutos – yli rajojen
Yleisö Dag Hammarskjold -auditoriossa oli pieni. Viisikymmentä työntekijää kokoontui keskikokoiseen teatteriin alkuillasta. Yhdistyneet Kansakunnat oli perustanut ja hyväksynyt uuden Sahaja Meditaatio -yhdistyksen vain kaksi päivää aiemmin, ja nyt jäsenet kokoontuivat kuulemaan pääpuhujaa.
Tämä oli tauko heidän työpisteistään, kokouksista ja maailmanlaajuisista huolenaiheista. Se oli tilaisuus kuulla Shri Mataji Nirmala Devin sanoja, tilaisuus kääntää katseensa sisäänpäin. Aiheena oli henkinen valaistuminen, maailmanlaajuinen rauha ja parempi maailma. Päivä oli kesäkuun 6. vuonna 1990. Tapahtumapaikkana oli Yhdistyneiden Kansakuntien päämaja New Yorkissa.
Ehkä YK:n henkilökunnan mielissä oli tuona päivänä Neuvostoliiton lupaus Euroopan asevähennyksistä. Tai ehkä jotkut olivat antamassa apua YK:n henkilöstön poistumiselle Liberiasta uuden sisällissodan seurauksena.
Maailma näytti olevan täynnä myllerrystä ja muutoksia. Pekingin Tiananmenin aukiolla järjestettyjen mielenosoitusten ja verilöylyn ensimmäistä vuosipäivää oli vietetty vain päiviä aiemmin. Kukaan ei osannut ennakoida, mitä tapahtuisi seuraavaksi.
Kahdentoista kuukauden kuluessa Neuvostoliittoa ei enää olisi olemassa. Sen tilalle perustettaisiin uusi itsenäisten valtioiden yhteisö. Romaniassa oli jo pidetty vapaat vaalit sen jälkeen, kun Berliinin muuri oli edellisenä vuonna purettu. Alle neljässä kuukaudessa Itä- ja Länsi-Saksan yhdistyminen saataisiin päätökseen. Ja alle kahden kuukauden kuluttua Irak hyökkäisi Kuwaitiin. Yhdistyneiden Kansakuntien rakennuksesta tulisi pian entistäkin vilkkaampi paikka. Nyt oli aika pysähtyä ja kuunnella.
Tuona keskiviikkoiltana Shri Mataji puhui rauhallisesti yleisölle. Hänen sävynsä oli intiimi. Hän valitsi sanansa vastaamaan yleisön tarpeita, ja kuten aina, Hän puhui termein, jotka olivat sekä maailmanlaajuisia että henkilökohtaisia.
Puheessaan Shri Mataji puhui totuudesta ja tarpeesta toteuttaa Yhdistyneiden Kansakuntien kollektiivinen doktriini. Hän puhui Kundaliinin roolista tämän toteutumisen aikaansaamisessa.
”Puhumme ekologisista ongelmista”, Hän sanoi, ”tästä ja tuosta ongelmasta, mutta emme mieti, miten pääsisimme niistä eroon. Jos YK:n on tarkoitus ilmaista itseään todellisuudessa, sanoisin, että YK:n ihmisten on ensin saatava itseoivalluksensa, ja sitten he voivat ymmärtää, mitä he ovat... Heillä on niin monia keinoja ja niin monia valtuuksia, joita he voivat käyttää. Ja tämä on rakkauden voima.”
Puheenvuoronsa lopuksi Hän antoi itseoivalluksen. Lähes kukaan ei uskaltautunut ulos salista ennen kuin oli saanut kokemuksen ja sen jälkeen tervehtinyt henkilökohtaisesti Shri Matajia. Useimmat ilmoittautuivat jatkokursseille.
YK:ssa esiintymistään edeltävällä viikolla Shri Mataji oli pitänyt samanlaisia puheita Miamissa ja San Diegossa. Alkuvuodesta Hän oli puhunut Australiassa, Intiassa, Italiassa, Uudessa-Seelannissa, Venäjällä, Singaporessa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Lääketieteellinen konferenssi Moskovassa, lehdistötilaisuus Kalkutassa, Perthissä, Melbournessa, Cairnsissa, Sydneyssä, Bangaloressa, Hyderabadissa, Jaipurissa, Leningradissa ja Aucklandissa – hänen esiintymisensä vuoden aikana lähestyivät jo sataa, ja oli vasta kesäkuu.
Ennen vuoden loppua Shri Mataji teki yli 200 pysähdystä 26 maassa ympäri maailmaa. Hänen matkansa vuonna 1990 olivat yhteensä yli 135 000 kilometriä – matkareitti, jonka useimmat ihmiset kokisivat uuvuttavaksi. Mutta se ei jäänyt tähän, sillä suunniteltujen puheiden lisäksi oli lukemattomia epävirallisia tilaisuuksia kodeissa ja lentokentillä, saleissa ja kouluissa. Jokainen keskustelu, jokainen puhe oli erilainen. Mutta jokainen oli myös samanlainen, huolen ja oivalluksen, huumorin ja rakkauden sävyttämä. Jokainen puhe palveli samaa tarkoitusta. Siinä käsiteltiin henkisen ylösnousemuksen tarvetta.
Kun joku toinen voisi sanoa: ”Ole parempi itsesi”, Shri Mataji tavoitteli vielä korkeampaa tasoa: ”Ole todellinen itsesi.”