Opiskeluvuodet
Vapaustaistelu
– Voitto Äiti Intialle, voitto olkoon Sinun!
Elokuun 15. päivänä, keskiyöllä vuonna 1947, miljoonat ihmiset juhlivat maansa vapautta. Kaupungit ja kylät eri puolilla Intiaa nostivat ylös kolmivärisen lipun.
”Näin Yhdistyneen kuningaskunnan lipun laskeutuvan ja Intian trikolorin nousevan. Se oli se hetki – se oli minulle käsittämätön”, Shri Mataji muisteli. "En osaa kertoa teille, mikä oli tunne sillä hetkellä – sellainen tunne, että totuus on jotenkin voittanut epätotuuden. Oikeus on voittanut vääryyden."
Vuosia kestäneen brittivallan jälkeen itsenäisyystaistelu oli vihdoin kantanut hedelmää lukemattomien kansalaisten rohkeuden ja uhrausten ansiosta. ”Niin monet ihmiset uhrautuivat, tuli monia marttyyreja”, Hän sanoi.
Hänen perheensä uhrautukset alkoivat, kun Shri Mataji oli vain kahdeksanvuotias, ja Hänen vanhempansa vangittiin vapaustaisteluun osallistumisen vuoksi. Tässä nuoressa iässä Hän otti vastuun nuorempien sisarustensa hoitamisesta. Perhe joutui jättämään mukavan kotinsa ja omaksumaan vaatimattoman elämäntavan: he asuivat pienissä mökeissä, nukkuivat lattialla ja jäivät joskus ilman ruokaa. ”Tunne siitä, että mitä tahansa vanhempamme tekevätkin tapahtuu maamme vapauden puolesta, oli niin kohottava... ettemme koskaan edes ajatelleet pieniä mukavuuksia, joita lapset kaipaavat”, Shri Mataji muisteli.
Opiskellessaan Lahoren kristillisessä lääketieteellisessä korkeakoulussa Shri Matajista tuli nuorisojohtaja, joka osallistui aktiivisesti Mahatma Gandhin ”Quit India” -liikkeeseen vuonna 1942.[1] Hänet pidätettiin useaan otteeseen ja Häntä jopa kidutettiin, mutta tämä ei vaikuttanut Hänen päättäväisyyteensä osallistua taisteluun Intian vapauden puolesta.
Tänä aikana Hän tapasi erään huolestuneen intialaisen miehen, joka neuvoi Häntä olemaan osallistumatta ”Quit India” -liikkeeseen, koska se olisi hyvin vaarallista Hänen kaltaiselleen nuorelle naiselle. Mies kehotti Häntä jäämään kotiin ja pysymään äitinsä luona, mutta Hänen isänsä ei suostunut kuuntelemaan sellaista. ”Isäni kutsui Minut sivummalle”, Shri Mataji muisteli. "Hän sanoi: 'Älä kuuntele tuota vanhusta. Miten tämä vanha mies kehtaa kertoa Sinulle kaikenlaista hölynpölyä? Olen niin ylpeä Sinusta. Toivon, että kaikista lapsistani tulee samanlaisia kuin Sinä.'”
Intiasta tuli vapaa, vaikka Britannian ”hajota ja hallitse” -politiikka jätti jälkensä ja synnytti lopulta kolme erillistä valtiota – Intian, Pakistanin ja Bangladeshin. Itsenäistymistä seuranneen sekasorron aikana Shri Mataji avasi kotinsa turvapaikkaa hakeneelle muslimiperheelle, vaikka Hänen oma henkensä oli välittömässä vaarassa. Hän ei koskaan syrjinyt ketään olipa tämän uskonto tai tausta mikä tahansa, ja Hän kannusti aina yhdentymiseen.