Henkinen ylösnousemuksemme
Ote puheesta, joka pidettiin seminaarissa Chianciano Termessä, Italiassa 16. helmikuuta 1991.
Eräänä päivänä luin joitain kirjoja siitä, miten tämä itseoivallus, hengen tunnistaminen, tehtiin ja miten ihmisiä kidutettiin.
Ensinnäkin ihmisiä pyydetään tavalla tai toisella kieltämään, torjumaan ja rankaisemaan kehoaan. Jos keho haluaa mukavuutta, niin sanottiin, että yritä ensin nukkua matolla, älä sängyssä. Jos se ei vielä riitä, siirrytään ohuemmalle matolle – eikä sekään vielä riitä. Sitten siitä ehkä siirrytään Äiti Maahan, nukutaan Äiti Maan päällä. Jos keho ei vieläkään ole kunnossa, alatte nukkua kivellä. Mutta Himalajan vuoret ovat edelleen kaukana, koska Shiva asuu Kailasha-vuorella. Niinpä lähdette sitten Himalajalle ja nukutte jään päällä. Tämä oli vähimmäisvaatimus.
Sitten sanottiin, että jos pidätte hyvästä ruoasta, haluatte nauttia runsaasta ruoasta, syötte paljon, joten kieltäydytte aluksi kaikesta, mistä pidätte, kaikesta, mistä pidätte. Esimerkiksi italialaiset eivät voi syödä pastaa. Kieltäydytte siis siitä. Mutta se ei riitä. Sen jälkeen alatte syödä sellaista, mikä on hyvin kitkerää. Kuten zeniläisyydessä annetaan syötäväksi jotain, mikä on kuin kiniiniä korotettuna potenssiin 108, äärimmäisen karvasta – tai sitten jotain äärimmäisen makeaa. Kieli pitää laittaa koetukselle.
Mutta vatsa on vielä siellä. Jos syötte liikaa, paastoatte yhden päivän. Jos se ei riitä, paastotkaa seitsemän päivää. Sitten neljäkymmentä päivää. Kuukaudessa on vain kolmekymmentä päivää; jos paastoaa neljäkymmentä päivää, se tarkoittaa, että se on jo mennyttä. Näin on, jos on tehtävä katumusharjoituksia nirvanaa varten. Lopulta pääsette nirvanaan, koska olette lopussa ja kuolleet, teistä ei ole mitään jäljellä, ei muuta kuin luut, ja nämä luut pääsevät sitten nirvanaan. Lopulta seuraa kuolema, joten olette maalissa ja nirvanassa, siitä ei ole epäilystäkään.
Ette voi asua talossa, koska talo on mukavuutta. Luopukaa vaimostanne, luopukaa lapsistanne, luopukaa kaikista. Pukeutukaa vain yhteen vaatteeseen, kuten ympäri sidottuun kankaaseen, ja pyytäkää almuja ihmisiltä. Näidenkin vaatteiden kanssa on vielä ongelmia, koska olette kiintyneitä kankaaseenne. Menette siis Himalajalle, jossa kukaan ei näe teitä, otatte vaatteenne pois ja jäätte sinne kylmään vapisemaan. Näin saatte nirvananne. Lopulta saatte nirvanan. Tällaisia ehtoja asetettiin, jotta aluksi tuhottaisiin kehon tarpeet. Sanotte kehollenne: "Ei, ei onnistu. On parempi päästä nirvanaan."
Se lähtee sydämestä ja kulkee aivoihin, se on jotain, joka syntyy ilon kokemuksesta ja peittää aivot.
Aivot eivät siis voi enää kieltää sitä. Siksi on tärkeää, erityisesti länsimaisille ihmisille, avata sydän, koska se alkaa sydämestä, ei aivoista.
Toinen asia oli tuhota mieli, joka vie teidät aisteihin, iloa tuottaviin asioihin. Oletetaan, että haluatte saada jotain, jotain hyvin paljon, joten kieltäkää se, kieltäkää se. Sanokaa vain "Ei, ei, ei" kaikelle, mitä mieli sanoo teille. Sanskritin kielinen shloka kuuluu näin: "Yan neti neti vachane, nigamo vacha" - jota jatkatte sanomalla: "Neti, neti": "Ei, ei tätä, ei tätä, ei tätä, ei tätä".
Ja sitten voitte keskustella – kyllä, vain keskustella – nirvanasta. Sitä ennen ette ole edes sen arvoisia, että voisitte keskustella nirvanasta. Kun luin tämän kirjan, sanoin: "Voi luoja, minä luovutan. Tämä on liikaa."
Sahaja Yogassa asia on päinvastoin, aivan kuin rakentaisi ensin rakennuksen huipun ja sitten perustuksen. Sahasraranne avaaminen oli ensimmäinen asia, joka saavutettiin.
Sahasraran valossa teidän on katsottava itseänne ja nähtävä itsenne. Vähitellen itsetutkiskelu oli parempi asia, eli nähdä värähtelyjen kautta miksi: miksi haluan tätä? Miksi huomioni menee mukavuuteeni? Miksi huomioni menee ruokaan, perheeseeni, lapsiini, kun minun pitää saavuttaa korkein mahdollinen? Alatte siis tutkiskella itseänne. Sitten tiedätte myös värähtelyistänne, että teissä on jotain vialla. Silloin ette enää yritä nähdä muita, mikä muissa on vialla, vaan alatte nähdä itseänne, koska teidän on saavutettava oma ylösnousemuksenne.
Ennen vanhaan kaikki nämä asiat tehtiin yksityisesti. Esimerkiksi henkilö, joka aloittaa tiensä nirvanaan, meni ekanttiin, eli yksinäisiin paikkoihin, pysytteli erossa ihmisistä, vältti heitä, ei ollut missään tekemisissä, ja saavutti tämän ylösnousemisen, itseoivalluksen, vain itselleen. Se ei ollut muita varten.
Sitten tästä miehestä tuli täysin sulkeutunut. Hän ei puhunut kenellekään, hän ei tavannut ketään ja istui jossain syrjäisen vuoren huipulla. Jos joku yritti tavata hänet, hän heitteli kivillä tai sanoi kaikenlaisia kauheuksia, eikä koskaan tavannut tätä henkilöä.
Sahaja Yoga ei ole samanlaista. Sahaja Yoga on kokonaisvaltaista ylösnousemusta. Tällaiset yksittäiset saavutukset eivät johtaneet ihmisiä mihinkään. Pyhimykset yrittivät tietysti puhua ihmisille, kertoa heille itseoivalluksesta, Jumalasta, vanhurskaudesta ja arvomaailmasta, mutta heitäkin pidettiin jotenkin outoina, ja heitä kiusattiin ja ahdisteltiin.
Yksilöllisen ylösnousemuksen tasolla he eivät voineet tehdä mitään muiden hyväksi, paitsi puhua ja kertoa siitä, ennen kuin Sahaja Yoga tuli. Jopa siitä puhuminen oli kiellettyä. Intiassa kukaan ei puhunut siitä julkisesti vielä kahdennellatoista vuosisadallakaan. Kaikki oli sanskritiksi, kirjoitettu hyvin vaikeiksi sanskritinkielisiksi kirjoiksi, jotka olivat vain harvojen kokelaiden saatavilla. Sitä selitettiin hyvin, hyvin harvoille, vain muutamalle ihmiselle. Mutta oivalluksen antaminen kiellettiin.
Yhdellä mestarilla oli vain yksi oppilas, ja kaikki oli yksilöllistä ylösnousemusta, yksilöllistä harjoittamista. Tällainen oppilas otettiin erilleen muista ja pidettiin piilossa, ja häntä kehitettiin; hän saattoi laulaa, kirjoittaa runoja, puhua siitä, kertoa, mikä hänen ilonsa on, mutta hänellä ei ollut oikeutta antaa oivallusta kenellekään, eikä edes tiennyt, miten oivallus annetaan.
Nyt näet, kuinka pitkälle olette päässeet. Olette saaneet oivalluksenne luopumatta paljosta. Voitte työskennellä paljon laajemmin, voitte antaa oivalluksia muille. Tiedätte kaiken hienojakoisen tiedon Sahaja Yogasta ...
... Esimerkiksi Shankaracharya kirjoitti kauniin tutkielman nimeltä Viveka Chudamani, jossa hän kuvaili, mikä on Jumala, sitä ja tätä; ja "viveka" tarkoittaa omaatuntoa ja tietoisuutta, ja hän kuvaili sitä kaikkea melko paljon. Mutta eräs kamala mies nimeltä Sarma alkoi riidellä hänen kanssaan, ja Shankaracharya sai tarpeekseen. Hän sanoi: "Turha puhua heidän kanssaan".
Niinpä hän kirjoitti Saundarya Laharin. Saundarya Lahari ei ole mitään muuta kuin Äitiä ylistäviä mantroja. Hän sanoi: "Minä tunnen Äidin, antakaa minun ylistää Häntä. Ei mitään syytä – mitä hyötyä on puhua näille ihmisille? Typeryksiä, miten he ymmärtäisivät?" Hän tajusi, että " Näillä ihmisillä ei ole sellaista kykyä, sellaista herkkyyttä ymmärtää sitä, mitä minä tiedän."
Todellista tietoa on se, että tietää, mikä on Jumala. Ja jos se on Jumala, miten voi epäillä mitään, miten voi yrittää analysoida mitään? Se on Jumala. Se on Kaikkivaltias Jumala, joka tietää kaiken, joka tekee kaiken, joka nauttii kaikesta.
Teidän pitäisi sanoa, että se on gyanaa, se on tietoa, se on todellista tietoa, puhdasta tietoa. Se ei ole tietoa chakroista, ei tietoa värähtelyistä, ei tietoa Kundaliinista, vaan tietoa Kaikkivaltiaasta Jumalasta. Ja tieto Kaikkivaltiaasta Jumalasta ei ole mielen tietoa.
Sanon teille vielä kerran, että se lähtee sydämestä ja menee aivoihin, joka syntyy ilon kokemuksestanne ja peittää aivonne. Niinpä aivonne eivät voi enää kieltää sitä.
Kuten – aivan kuin oma äitinne, pikku äitinne, tiedätte äitinne rakkauden. Mutta ette voi selittää sitä, se tulee sydämestänne ja sanotte: "Ei, tuo on minun äitini, hän ei tekisi noin. Tunnen äitini hyvin." Tieto äidistänne, hänestä, joka on synnyttänyt teidät; äiti ei ehkä ole kovin hyvä tai mitä tahansa se onkin. Mutta tieto Jumalasta, siitä, että Hän on rakkaus, että Hän on totuus, että Hän tietää kaiken, siitä tulee osa olemustanne, ehdottomasti, ja silloin sanomme, että se on nirvanaa.
On siis tärkeää, erityisesti länsimaalaisille, että avaatte sydämenne, koska se alkaa sydämestä, ei aivoista.