Varhaisvuodet
Gandhin suuresta vapautusliikkeestä suurten massojen itseoivallukseen
Mahatma Gandhi jätti lähtemättömän vaikutuksen kaikkiin, jotka hän tapasi, myös pieneen tyttöön, joka asui hänen ashramissaan. Tämä pieni tyttö oli Shri Mataji, jota hän kutsui lempinimellä Nepali nepalilaisia piirteitä muistuttavien kasvojensa vuoksi.
Seitsemänvuotiaasta lähtien Shri Mataji vietti paljon aikaa Gandhin kanssa tämän ashramissa. ”Hän istui alas kanssani ja kysyi Minulta hyvin vakavasti hyvin herttaisia kysymyksiä”, muisteli Shri Mataji, joka usein seurasi Gandhia varhaisilla aamukävelyillä ennen yhteisiä rukouksia.

”Hän oli äärimmäisen tiukka opettaja, mutta myös erittäin rakastava ja myötätuntoinen ihminen”, Shri Mataji kertoi. "Hänellä oli aina tapana puhua Minulle ikään kuin olisin isoäiti, ja hänellä oli tapana keskustella kanssani asioista – kaikkien muiden yllätykseksi – ikään kuin olisin ollut muita viisaampi. Ja hän sanoi, että joiltakin lapsilta voi saada parempaa opastusta kuin vanhemmilta ihmisiltä."
Shri Mataji kehui myöhemmin Gandhia siitä, että hän oli muodostanut dharman, sisäisen uskonnon tai vanhurskauden, perustan maahansa. Hän rohkaisi ihmisiä tutkimaan Raamattua, ymmärtämään Bhagavad Gitaa, tuntemaan kaikki maailman suuret kirjoitukset ja suuret ihmiset ja ymmärtämään niitä kokonaisvaltaisesti.
Gandhin kanssa käymissään keskusteluissa he tutkivat paitsi ihmisen persoonallisuuden perusolemusta myös keinoja ja tapoja, joilla voitaisiin saada aikaan sosiaalinen ja henkinen vapautuminen. Kun Shri Matajilta kysyttiin Hänen kokemuksistaan Gandhista, hän kertoi eräästä heidän keskustelustaan: Gandhi oli tiukka rutiiniensa suhteen ja laittoi ihmiset heräämään neljältä aamulla, paastoamaan ja niin edelleen, jolloin Shri Mataji sanoi hänelle: "Olet liian tiukka... eikö tämä kaikki ole vähän liikaa?".
Gandhi selitti, että tiukka kuri oli tarpeen hätätilanteen aikana, kun maan vapautuminen oli vasta pääsemässä vauhtiin.
Tähän Shri Mataji ehdotti: "Bapu, jos haluat pitää ihmisiä kurissa, miksi et antaisi heille sisäistä kuria".
Gandhi kysyi, miten se voisi tapahtua. Shri Mataji vakuutti, että vastaus oli sisäinen muutos. Mutta Gandhi järkeili: "Olkaamme ensin vapaita (Britannian vallan alaisuudesta). Jos emme ole vapaita, mistä voimme nauttia? Emme voi puhua siitä. Ihmiset sanoisivat, että emme ole edes vapaita, miten voimme puhua hengen vapaudesta? Meidän pitää ensin olla vapaita vieraan herruudesta."
Seuraavina vuosina Gandhin sanoma levisi suurille joukoille, lukutaidottomista maanviljelijöistä etuoikeutettuihin luokkiin ja yhteiskunnan korkeimmin koulutettuihin jäseniin. Shri Mataji osallistui myös vapaustaisteluun ja näytti esimerkkiä muille opiskelijoille.
Vuonna 1947 Intiasta tuli vihdoin vapaa kansakunta. Shri Matajin lapsuuden keskusteluista Gandhin kanssa oli kulunut vuosia, mutta vähän ennen Gandhin viimeisiä päiviä hän pyysi saada tavata Shri Matajin. ”Tapasin hänet... hän tunnisti Minut heti”, Shri Mataji muisteli. ”Hän sanoi: 'Tavataan rukouksen jälkeen'. Kun tapasin hänet, hän sanoi: 'Ryhdy nyt rakentavaan työhön. Ryhdy rakentavaan työhön...'”
Shri Mataji jatkoi ihmisten kohtaamien erilaisten ongelmien sekä mahdollisten ratkaisujen tutkimista. Menisi vielä monta vuotta, ennen kuin hän aloittaisi muutostyönsä Sahaja Yogan kautta. Aivan kuten Gandhi oli herättänyt suuret ihmisjoukot ja johdattanut maansa vapauteen, Shri Matajin työkin muuttaisi ei vain muutamia vaan satoja tuhansia ihmisiä ympäri maailmaa. Sisäisen vapauden aika oli tullut.
